Lähdettiin Usvan kanssa melkeinpä heti herättyämme käppäilemään tuonne lähimetsään. Otettiin tällä kertaa kamerakin mukaan, mutta kovinkaan moni kuva ei oikein onnistunut. Meidän kameran kapasiteetti ei riitä Usvan nopeiden liikkeiden tallentamiseen, joten yritin sitten pääsääntöisesti kuvata Usvaa paikaltaan.

Yöllä oli satanut melkoisen määrän lunta ja sekös vasta Usvan mielestä oli ihanaa. Käveltiin tällä kertaa metsässä kulkevia polkuja pitkin ja vaan nautittiin pienestä pakkasesta, narskuvasta lumesta ja nousevasta auringosta. :)

Lenkin lopuksi mentiin taas hiekkakuopalle, missä Usva innostuu aina juoksemaan ihan hullun lailla. Tälläkin kertaa neiti spurttaili kuin viimeistä päivää, joten jouduttiin vielä kävelemään ylimääräinen jäähdyttelylenkki, että hengitys ehtisi edes vähän tasaantua ennen kotiin menoa. Usvalla ei kyllä itsellään ole mitään järkeä sen juoksemisen suhteen. Välillä tuntuu, että vaikka millään ei enää jaksaisi juosta, niin silti on vaan pakko yrittää päästä niin kovaa kuin vaan jaloistaan pääsee. Yleensä meidän pitääkin Usvan puolesta päättää, että milloin olisi sopiva hetki jo lopetella ja mennä vähän rauhallisempaa vauhtia.